sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Rakas Buddha

From:
Kaisla Koskelainen,
Nepal

To:
Siddharta Gautama,
Nirvana



Rakas Siddharta Gautama, Valaistunut.
En ole aina tehnyt oikeutta opeillesi, ja haluan tunnustaa tämän sinulle.
Vaikka olenkin aina Vipassanan jälkeen yrittänyt meditoida kaksi tuntia päivässä niin olen luistanut tästä pienimmänkin vatsakivun tai vastaavan tekosyyllä. Ja vaikka neuvoitkin rakastamaan kaikkia tasapuolisesti olen silti kokenut välillä ärsytystä ja inhoa, ja rakkauttakin olen jakanut vain hyvin valittuihin kohteisiin...
Tunnustan sinulle, että viime maanantaina kärsiessäni elämäni ripulioksennuskuumetautia tunsin suurta ärsytystä kaikkia 200 munkkia kohtaan, joita yhtäkään ei näyttänyt kiinnostavan että olisin saattanut kuolla huoneeseemme yksin sairauteeni kun Petri oli ostamassa minulle antibiootteja Kathmandusta. Yritin kuitenkin ottaa sinusta mallia ja vain tarkkailla tätä tunnetilaa reagoimatta siihen (kuin myös vatsani pörinöitä ja kuumehoureitani), mutta voi Gautama kun se on niin vaikeaa! Erityisen hankalaa tästä teki että en millään toivoisi kuolevani (ainakaan yksin paskalta haisevaan luostarin huoneistoon), vaikka oletkin opettanut että kuolemaan tulee suhtautua neutraalisti. Olen myös tuntenut pettymystä itseeni ja muihin, kun kahden viikon jälkeen minkä vietin oppilaidesi kanssa, en saanut heitä kaikkia vieläkään ymmärtämään että peruna ei ole hedelmä ja äiti ei ole eläin eikä esine. Lupaan, että meditointini jälkeen ajattelen tasapuolisella rakkaudella entisistä oppilaistani. Toivon että elämän viisaus saa heidät paitsi lähemmäksi valaistumista, myös ymmärtämään että peruna on vihannes ja mielellään myös sen äitijutun.

Olen huono oppilas, mutta yritän parantaa tapani ja suhtautua esimerkkiisi vakavammin. Olenkin kantanut aina syntymäkaupungissasi vierailuni jälkeen mukanani kuvaa sinusta muistuttamassa minulle opeistasi. Vaikka luulenkin että kyseessä lienee vain symbolinen kuva, sillä epäilen että sinulla ei oikeasti ollut valtavia roikkukorvia ja nystyrätukkaa? Ei sillä että siinäkään olisi mitään pahaa, neutraalisti suhtaudun tähänkin!

Luulen että tänään olen taas päässyt askeleen verran eteenpäin opinnoissani. Vaikka olen valtaisan ripulikuumeoksennustautini jälkeen kärsinyt huonovointisuudesta, en tänään kertaakaan valittanut joutuessani istumaan ahtaassa paikallisessa bussissa, niin että vieressäni ikkunassa oli jonkun (tasapuolisesti häntäkin rakastamani) henkilön oksennusta, ja edessäni hattuhyllyllä jouduin katselemaan kuolleen kanan jalkoja. Tutkiskelin vain neutraalisti tuntemuksiani koko bussimatkan. Yritin parhaani mukaan kokea empatiaa: häntä kohtaan joka on joutunut oksentamaan ikkunaan, ja sitä kuollutta kanaa kohtaan joka joutuu matkustamaan tässä haisevassa bussissa kanssani. Toivottavasti hänellä on parempi seuraava elämä. Olenkin saavutuksestani aika ylpeä, mutta mielessäni herää epäilys että teenkö väärin reagoidessani tähän tunteeseen kirjoittamalla siitä sinulle?

Toivon paljon voimia ja rakkautta kaikille esimerkkisi seuraajille ympäri maailmaa. Erityisesti (mutta tasapuolisessa mielessä) Tiibetiin, toivottavasti kaikista kidutuksista ja nöyryytyksistä kärsiminen kymmeniä vuosia on antanut teille voimaa valaistua tässä elämässä tai ainakin paremman seuraavan elämän. Jos joudutte tyytymään parempaan seuraavaan elämään, niin toivon että pääsette paikkaan jossa ei tarvitse juoda voiteetä, koska sairauteni jälkeen olen todennut sen olevan niin kammottavan pahaa että toivon ettei kenenkään tarvitsisi sitä väkisin juoda, ja saavan siitä tarpeettomia negatiivisia tunteita tarkkailtavaksi.

Just observe.

Tasapuolisella rakkaudella,
Kaisla



Löysimme mäiltä luolan päivää ennen lähtöä Pharpingista


...ja tämän jälkeen nautimme sivistyneesti inkivääriolutta rinteellä jossa tuoksuttelimme yhtä Nepalin ominaishajua:roskaaroskaaroskaa.




Kaikki eivät epäonnistunut surullisesti kokeessamme! Wuhuu!



Munkit ja ei-munkit voivat leikkiä yhdessä hiekkaleikkejä


Petri ja kultainen patsas (kuka muistaa kuka on kuvattuna luostareiden patsaissa aina Buddhan hänestä katsoen oikealla puolella? Minä en ainakaan)


Kaisla ja maalaus



15 metrinen kultainen Buddha...


Munkkienkin pitää tiskata

3 kommenttia:

  1. Voi Kaisla parka!
    Onneksi osaat suhtautua länsimaisella huumorilla kärsimyksiin. Se jalostaa...vai?

    VastaaPoista
  2. Anne: Jos ei ole muutenkin paha päivä, niin yleensä huumori auttaa :) Eilen ei ollut sähköjä melkein koko päivänä kun tyypit katkoi isoja puita tiellä, välittämättä että siinä meni sähköjohdot alla. Ei asioita pidä ottaa liian vakavasti.

    VastaaPoista
  3. Niin meillä täällä Suomessa on ulkoisesti kaikki järjestyksessä, mutta vain harvoilla on sisäinen rauha. Nepalissa asia on päinvastoin, siis koko yhteiskunta on täydellisessä kaaoksessa, mutta ihmiset ovat löytäneet sisäisen tasapainon ja rauhan. Voisiko johtua kulttuurieroista...

    VastaaPoista

Kommentoi