sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Viime viikonloppuna piti käydä Bhat Bhatenissa, paikallisessa ostoskeskuksessa, mutta kappas kummaa, se olikin kiinni. Ostoskeskus on neljä kerrosta korkea ja yksi Kathmandun suurista kauppakeskuksista, eikä ollut edes mikään yleinen juhlapäivä. Mikä oli syy tämän sulkemiseen? Johtajan häät. The Manager Of Bhat Bhateni Super Store piti häitään, jonka takia kauppakeskus oli muutettu jonkinlaiseksi juhla-alueeksi, ja kaikki muu oli kiinni kaksi päivää. Mitäköhän suomalaiset tykkäisivät, jos paikallinen sittari tai s-market pistettäisiin kiinni viikonlopuksi johtajan häiden takia? Tai kuinka moni johtaja (tai hänen puolisonsa) haluaisi viettää häitään rakkaan kauppakeskuksensa parkkipaikalla?

Helmikuussa on muutenkin ollut nyt hulivilinää, sillä tämä on nepalilaisten häidenviettoaikaa. Musiikki on soinut monesta suunnasta viimeaikoina ja kaduilla ovat risteilleet hääautot soittokulkueineen. Yhden talon edessä oli katukeittiö, jossa valkeaan pukeutuneet kokit tekivät samosoja ja kanankoipia. Juhlatkin ovat isoja, ja niihin tulee paljon ihmisiä. Olemme kuulleet, että nepalilaisia häitä isompia ovat vain intialaiset häät, jonne kutsutaan kaikki serkkujen kaimatkin.

Helmikuu on muutenkin ollut yllätyksiä täynnä, sillä tiistaina 9.2. satoi vettä! Se oli sitten hyvä asia, sillä täällä on ollut todella pölyistä ja saasteista pitkän aikaa. Silloin satoikin aamusta iltaan eri vahvuisesti. Kävelin silti ulkona sateessa ihan sen takia, ettei tarvinnut miettiä mitä kaikkea tulee hengitettyä elimistöönsä. Seuraava aamu oli todella sumuinen, mutta iltapäivästä aurinko taas paistoi kirkkaalta taivaalta. Siis tällä kertaa oikeasti kirkkaalta, sillä ennen sadetta laaksoa reunustavia mäkiä ei varsinaisesti nähnyt saaste- ja pölypilven takaa, mutta nyt sai taas katsella auringon kultaamia kukkuloita.

Sähkökatkoja on nyt ollut kuivuuden takia (Nepalin sähköntuontanto pyörii vesivoimalla) 11 tuntia päivässä, mutta se tuntuu pidemmältä ajalta. Yöllä herätessä saattaa huomata, että sähköt ovat päällä, ja ne voivat olla vielä aamulla herätessä, mutta ne katkeavat juuri silloin kun niitä tarvitsee. Suomen suurlähetystö lähettää meille sähkökatkojen aikatauluja, mutta ne ovat parhaimmillaankin suuntaa-antavia. Sähkökatko tulee juuri silloin kun olet lähettämässä puoli tuntia kirjoittamaasi sähköpostia, tai olet odottanut koko päivän puhelinsoittoa, mutta juuri kun henkilö soittaa, akussasi on enää jämät virtaa jäljellä etkä voi ladata kapulaasi kuin vasta nukkumaanmenon aikaan. Lastenkodilla juomavesi tehdään sähköllä toimivalla filtterillä, jolloin sähkökatko tulee juuri silloin kun viimeinen pisara on jo juotu, ja sähköt tulevat päälle silloin kun johtovesi on jo loppunut.

Suurimmaksi osaksi sähköä ei kuitenkaan tarvitse, sillä yleensä kaikki ladattavat sähkölaitteet ovat latautuneet viimeistään yön aikana. Ja mikä onkaan sen tunnelmallisempaa kuin viettää illat kynttilänvalossa?
Sitä tietää jo nyt, että tulee olemaan kulttuurishokki kun sähköä on koko ajan, 24 tuntia päivässä ja 365 päivänä vuodessa, myös karkauspäivänä. Huh huh! Tai että vettä, vieläpä juotavaa sellaista, tulee hanasta kuumana tai kylmänä ihan nappiapainamalla. Kuinka ihmeellistä onkaan että kuumaa vettä on aina tarjolla, ei tarvitse odottaa kuuman veden tulemista minuuttitolkulla kun se hiljalleen laskettelee katolta putkisokkeloa pitkin alas. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa!

Pienenä loppukevennyksenä:
Meille on lähetetty muutamia kirjeitä Suomesta, jotka ei ole ikinä päässyt perille, mutta tänä aamuna minua yllätettiin Kelan kuukausi sitten lähettämällä kirjeellä jonka osoita oli näinkin tarkka:
Levola, Petri Samuel
Khatmandu
Nepal
India

Kelalle pointsit maantiedon tuntemuksesta, ja oikeinkirjoituksesta. Luulen, että he siellä ajattelivat että Nepal on joku Intian maakunta. Onneksi ilmeisesti jossain vaiheessa joku sentään tajusi lähettää kirjeen Kathmanduhun että sain taas tietää yhden tarpeettoman tiedon "vuonna 2009 maksetuista ennakonpidätyksen alaisista etuuksista".