Orientaation alku ja Monkey Temple

Eilen alkoi varsinainen aloitusleiritoiminta. Meitä tultiin hakemaan ennen yhdeksää, ja mentiin Kalankiin jonkinlaiseen kieltenopetus-/vapaaehtoiskeskukseen. Saimme kuulla Nepalin historiasta, tulevasta aikataulustamme ja muusta tarpeellisesta tiedosta, ja tietysti tapasimme muut vapaaehtoiset. Hienoa vihdoinkin saada kunnon aikatauluja ja suunnitelmia! Tänä vuonna täällä on ICYE:n kautta kymmenen vapaaehtoista: Ranskasta, Saksasta (Saksasta on yhteensä kolme vapaaehtoista, mikä selittyy sillä että niiden ei tarvitse maksaa osallistumismaksua), Espanjasta, Italiasta, Taiwanista ja tietysti me. Tavattiin kyllä nämä saksalaiset ja ranskalainen jo toissapäivänä kaupunki sightseeingin merkeissä, kun meidän piti kävellä Lonely planet kirjan mukainen kävelyreitti Thamelista Durbar Squarelle. Valitettavasti, (tai onneksi?) me kuitenkin harhauduttiin jossain kohtaa aika pahasti ja päädyttiin Swayambhunathille. eli Monkey templelle. Tiedä häntä sitten miten näin ihmeellisesti pääsi käymään kun Kaislakin on sentään omien sanojensa mukaan voittanut ala-asteen kolmannella tai neljännellä luokalla suunnistuskilpailu, ja Joensuun ruutukaavoituksessakin osaa liikkua melkein oikein. Itselläni ei ollut niin väliä, kun parilla sadalla rupialla pääsee kuitenkin takaisin guesthousin lähelle sanomalla taksituskille, että ””Kathmandu Guest House”. KGH on Thamelin ensimmäinen guest house, ja tunnettu maamerkki. Siitä hieman eteenpäin on meidän Yeti Guest Home.
Päästiin siis kipuamaan hitonmoiset portaat kohti taivasta, kuolemaan siinä välissä useamman kerran, kuvaamaan apinoita (siis muitakin kun eurooppalaisia turisteja eh heh), ja ihmettelemään upeita maisemia ja temppeliä 50 rupiin hinnasta (oikea hinta olisi ollut 100 rupiita, eli noin euron, mutta saatiin vapaaehtoistyöntekijäalennusta). Ne on muuten ovelasti sijoittanut lipunmyynnin temppeliin sinne portaiden viimeiselle tasanteelle, jotta varmasti kukaan ei sellaisen kipuamissuorituksen jälkeen haluaisi palata takaisin maksamatta.
Paluumatkalla alkoi satamaan kaatamalla vettä ja värjöteltiin puolisen tuntia suljetun kaupan edessä pienen pienessä katoksessa. Tästä taisi Kaisla tulla hitusen kipeäksi, koska on viimeaikoina niiskutellut aikalailla. Mutta mikä olisikaan ovelampi tapa viettää synttäreitä kun niistäminen ja nepalin kielen opiskelu? Monet hehkuttavat 20-vuotissynttäreitään sillä, että Alkosta saa nyt mitä vaan. Täältä saa kaikkea mitä alkostakin ja enemmän paikallisesta pikku myymälästä, mikä tuli pienenä shokkina kun näin ensimmäisen kerran rivin viskipulloja appelsiinimehun ja pringlestuubien välissä. Alkoholia ei ole tullut juotua, koska vieraassa paikassa haluaa olla skarppina ja muutenkin vapaaehtoistyöntekijänä olla esimerkkinä. Lisäksi ravintolabisse maksaa noin 2-3 aterian verran. Vaikka länsimaisena ei tarvitsekaan sniiduilla niin paljon, niin kyllä se vähän pistää miettimään kun vegetarian pulau maksaa 60 rupiaa (noin 50 senttiä) ja Heineken 200-300 rupiaa (2-3 euroa).