Lumbinin tuliaisia ja vesisotaa

Lumbinin reissu oli kiva, mutta sieltä tuotiin yksi ikävä tuliainen. Olihan sekin kokemus, kun aamuyöltä alkaa ripuloimaan pelkkää vettä, ja heti kun on ehtinyt pestä itsensä niin pitääkin kääntyä ja tyhjentää vatsalaukku. Tätä kestikin kaksi päivää, ja ripulilla piti käydä 5-6 kertaa päivän aikana. Opin myös aivan uusia asioita kehostani, kuten esimerkiksi sen miten se pystyy tyhjentymään kummastakin päästä - yhtä aikaa! Muita oireita oli mm. mätien kananmunien hajuiset röyhtäykset, mikä tekikin minun hoivaamisestani Kaislalle todella antoisaa puuhaa. Vaikka olemme viimeaikoina pesseet kätemme entistä neuroottisemmin, sekään ei välttämättä säästä ihmistä tämänkaltaisilta tapauksilta. Kun kokki on unohtanut pestä kätensä vessareissun jälkeen, tai kun paskakärpänen on tanssinut polkkaa ruuan seassa, homma on selvä.

Kun ripuli kuuluu aika varmana osana nepalikokemukseen, muutama viikko sitten sattui jotain mitä en olisi odottaa milloinkaan kokevani täällä. Maanantai-iltana alkoi ensin ukkostaa kaukaisuudessa, mikä oli sinänsä normaalia. Pian salamoikin aivan päällä, ja ukkonen suorastaan jytisti lattiaa. Myrsky oli selviö, ja odotimme vesisadetta. Kun sitten myrsky tuli, ensin tuntui siltä että vettähän sieltä tulee. Tuntui vain siltä että ikkunat tulevat sisään ja katto romahtaa, ainakin äänestä päätellen. Myrskyä rakastavana ihmisenä ajattelin mennä parvekkeelle tutkimaan, ja astuessani ulos sandaalin alla narskahti jotain. Kynnykselle oli kasaantunut läjä jäätä! Taivaalta ei satanutkaan vettä, vaan pikkukiven kokoisia rakeita!


Voitte siis arvata että koko lastenkoti oli aivan täpinöissään ja ihmeissään tästä luonnonilmiöstä. Meitä kutsuttiin ulos ja katolle ihmettelemään jäätä, ja oltiinhan me kyllä äimistyneitä. Lapsia vain ihmetytti myös että meille heidän "paljon jäätä" oli "aika vähän jäätä". SItä kerättiin isoon saaviin, kun täällä on tapana kerätä kaikki ylimääräinen vesi talteen. Vielä seuraavana päivänä sitä oli jäljellä, ja lapset heittelivät sitä toistensa päälle (pari raetta kerrallaan kuitenkin). Emme todellakaan odottaneet näkevämme jäätä tai lunta kuin vuorilla. Kuulemma Nagarkotissa joskus joulukuussa saattoi sataa lunta ehkä pari milliä joinakin vuosina.

Olemme myös kiinnittäneet huomiota, kuinka paljon Aamaa vaikuttaa lastenkodin arkeen. Kun mamma on paikalla, lapset ovat suurimmaksi osaksi hissukseen ja puuhastelevat kaikessa rauhassa. Kun Aamaa sitten lähtee jonnekin pidemmälle reissulle, lapset tuntuvat saavan kestohepulin, joka saa heidät elämään rakkaimpien actionleffojen taistelukohtauksia, tanssimaan, laulamaan, hyppimään ja kierimään. Kaikkein hasardeimpana pidimme kuitenkin leluautoa, johon mahtuu ajamaan alle metrin mittainen lapsi. Yleensä joku isompi lapsi "ajaa" työntämällä, ja pienempi lapsi huutaa "bistare! (hitaasti)", tietämättä että isommilla lapsilla onkin päinvastoinpäivä, ja leluauto lähtee kulkemaan entistäkin lujempaa päin seiniä ja muita lapsia. Tämä saikin miettimään, miten lapsuudesta selvisi hengissä, etenkin Suomessa. En luultavasti nyt ikimaailmassa uskaltaisi lasketella jäistä rinnettä alas traktorin sisärenkaassa kuuden muun ihmisen kanssa!

Helmikuussa juhlistettiin myös Holia, värin juhlaa. Tämä juhla tekee ihmisten elämästä vaikeaa, sillä tämän juhlan aikana jokainen varomaton kulkija yritetään kastella ja värjätä väreillä. Nepalissa tämä ei kai ole niin iso juhla kuin Intiassa, jossa turistien elämä tehdään suorastaan mahdottomaksi, mutta täytyy pitää mielessä muutama kaupunkisissitaktiikka. Aivan aluksi kannattaa shoppailla useamman päivän varaksi, sillä ulos ei kannata mennä tämän kaksipäiväisen juhlan aikana. Kenttäkokemuksen perusteella iskut tulevat ylhäältä, talojen katoilta. Siksi kannattaakin välttää korkeita taloja, ja kulkea seinien vierustoilla. Parhaiten vältyt kastumiselta aukeilla paikoilla. Ahtaissa käytävissä minut yritettiin väijyttää takaapäin, mutta hätäinen tähtäyksen ansiosta kastuin vain lahkeesta. Vesi-ilmapalloja sinkoutuu myös todennäköisesti juuri sokeasta pisteestäsi, eli takavasemmalta tai -oikealta. Tarkasta siis aina myös aktiivisesti takasektorisi, tai kanna taustapeiliä.

Kuva: Tyyppejä taistelun tiimellyksessä

Juhlan jälkeen emme onneksi olleet märkiä tai värikkäitä, eikä lastenkodilla juhlaa muuten juhlittu kuin herkkuruualla ja maratonrukouksilla. Välillä muiden talojen katoilla ja ympäristössä oli sen sijaan täysi rähinä päällä, kun yltä päältä märät ihmiset heittelivät vesi-ilmapalloja muiden talojen katoille. Meidän parvekkeellekin iskeytyi muutama, ja juhlan jälkeen kadut olivat täynnä muovisia riekaleita. Ironisesti lastenkodilla ei tullut vettä hanoista, ja koko Nepal taisi kuivua vesivaroistaan kun kaikki vesi singottiin kaduille. Toisin tämän juhlan kyllä mieluusti Suomeen, kun siellä sitä vettä riittäisi!