Me suunniteltiin ostavamme joululahjat kaikille lapsille, mikä siis tarkoitti noin 40 lahjapakettia, joiden pitäisi olla suunnilleen samanarvoiset mutta silti jotenkuten yksilölliset. Suuri apu saatiin meidän sukulaisiltamme, jotka olivat tulleet viettämään kolmen viikon "lomaa" Nepaliin, ja jotka olivat tuoneet mukanaan tajuttoman määrän vaatteita ja leluja. Kiitokset niistä kaikille lahjoittaneille!
Aatonaattona päädyttiin siihen, että jokainen saa 1-2 vaatekappaletta (alusvaatteita, lapasia tai pipoja), hedelmiä, karkkeja, koruja, kyniä ja tarroja. Muutama sai jotain erikoisempaa, kuten lompakon tai lukollisen päiväkirjan. Kaikki paketoitiin erivärisiin pahvikasseihin (lahjapaperiin kääriminen olisi ollut hyvin epäekologista ja kestänyt varmaan koko yön). Lahjat oli enemmänkin muodollisesti lapsen omia, sillä täällä kaikki vaatteet ja lelut ovat kaikkien käytössä. Mutta sehän se ei estä lasta fiilistelemästä pakettiaan!
Itse aattona tehtiin riisipuuroa kuivahedelmillä, manteleilla ja pähkinöillä (ja tietysti kanelilla) sekä kaakaota. Iltapäivästä syötiin äärimmäisen herkullinen dal bhat, ehkä yksi parhaista joita olin koskaan syönyt.
Kuva: Puuroo! (kuvan (c) Outi Neuvonen 2009)
Jotkut lapsista olivat arvelleet, ettei tänä vuonna tulisi lahjoja. Olimme olleet hyvin varovaisia lahjojen tuonnissa meidän huoneeseemme, ja pitäneet kaiken mahdollisimman salassa. Kun toimme lahjat alas, kaikki olivat tajuttoman hämmästyneitä. Tunnelma kohosi kattoon, kun pyysimme kaikkia istumaan alas, ja aloimme jakamaan lahjapusseja yksitellen.
Mielestämme jokainen oli tyytyväinen lahjoihinsa. Päivä jatkui nepalilaisille luonnollisella tavalla musiikilla ja tanssilla. Täytyy ihmetellä näiden fyysistä kuntoa, kun me vapaaehtoiset väsyttiin tanssimiseen jo parin biisin jälkeen, mutta nämä jatkoivat vielä pimeäntuloon asti.
Joulun jälkeen lähdimme Chitwanin ja Pokharan laajuiselle, vähän yli viikon reissulle äitini ja Kaislan äidin, veljen ja siskon kanssa. Tämä kävi meille hyvin joululomasta, ja tehtiin Chitwanissa jeeppisafari, jota ei oltu tehty aikaisemmin. Pokharassa taas vietettiin uusivuosi, ja koko Pokharan Lakeside oli suljettu liikenteeltä katufestivaalin ansiosta. Uusivuosimeininki tursui joka ravintolasta kaduille asti, ja iltaisin katukeittiöissä kokkailtiin kaikenlaista ruokaa.
Nyt tammikuun lopulla Kaisla lähti Vipassana-meditaatioon, joka kestää 12 päivää, ja Kaisla palaa 25. päivä. Minä olen ollut orpokodilla, ja viettänyt tietenkin vähän omaa vapaata. Tässä välillä koettiin vielä muutama lakko, niitä on viimeaikoina riittänytkin.
Kuva: Lakonajan liikenne, mikä oikeastaan on ihan leppoisaa
Voihan jee! eli vautsi miten hienosti on Outin nimi merkattu tuohon kuvanottajaksi mutta mitään mun ottamia kuvia (esim edellisestä postauksesta) ei o merkattu nimellä, voihan loukkaus!! tehkää asialle jotain tai suutun! ;)
VastaaPoistaMut ihana pikku jouluraportti, paljon terveisiä! 3*~
Kerrotko mitkä on sun ottamia kuvia niin korjaan asian? Mulla ei ole enää kuvia koneella että voisin tarkistaa asian netissä ollessani, niin olis helpompaa jos vaan laittaisit kommenttia niiden entryjen alle joissa on sun ottamia kuvia eikä merkintää.
VastaaPoistaTerkkuja kylmään Suomeen, täällä on nyt kevät!
Moikka! hyvältä näyttää, kiitoksia paljon Kaisla. Nyt ku googlaa mun nimen ni tulee noit kuvia kans :)) Nähtävästi alkaa lämmetä siellä jo pikkuhiljaa. Kuulin että Pramila lähtee etsimään karkuria, toivottavasti tulis hyviä uutisia. Voikaa hyvin!
VastaaPoistaOli kyllä hienoa nähdä Iitasohvia ja Petriä pitkästä aikaa :) Täytyy sanoa että muksuista en kauheasti välittänyt, vaikka kyllähän se aina sydäntä lämmittää kun joku tulee nyhtämään hihasta ja kertomaan kuulumisia. Ikävä kyllä en ole koskaan noiden kanssa tullut oikein sinäänsä "toimeen", mutta hei! Mielestäni käyttäydyin kuitenkin erittäin siivosti ja ystävällisesti :D
VastaaPoistaMuuten Nepalin matka oli erinomainen ensimmäinen kosketus "Aasialaiseen" kulttuuriin, ja nyt on suunnitteilla ensikesäksi autotrippi venäjän poikki viroon, ja virossa sitten pyörimistä ympäri ämpäri. Sen jälkeen aletaan säästämään rahaa, ja näin "alustavasti, alustavasti" ollaan suunniteltu että 2012 lähdettäisiin tuttujen kanssa pisemmälle reissulle. Aapo ja eräs toinen olisivat menossa Japaniin, joka on sen verran kallis ettei minua oikein kiinnosta, ja minä ja Joni lähdettäisiin seikkailemaan Cambodia, Vietnam ja Thaimaa, josta lento takaisin sitten kun siltä tuntuu. Ajatus olisi siis lähteä Siperian "pikajunalla" (Hitto sen minä haluan kokea :D) Pekingiin josta kaksi kumppanusta lähtisi menemään Japaniin ja minä ja Joni jatkettaisiin etelään kohti Singaporea.
Tämä on vielä suunnittelu asteella, mutta näyttäisi hyvältä kun kaikilla on ikää päälle 22v ja motivaatiota tehdä duunia kesäisin + sitten 2011 kun valmistutaan löytyy :)
P.S. Pistäkää terveisiä Jackille ja niille vanhemmille likoille joiden kanssa en lähtenyt tanssimaan (Enhän minä osaa, perkele!) :D Meillä on suunnitelmissa eräänlainen kortti sinne lastenkodin seinälle täältä suomesta mutta katsotaan nyt saadaanko tuo kasaan :)
Marianne: Toivotaan tosiaan että tulis hyviä uutisia. Voimme voida hyvin, voi toki itsekin. :))
VastaaPoistaMaade: Matkussuunnitelma kuulostaa hyvältä. Toivottavasti motivaatio riittää rahojen säästämiseen. Tai ainahan hätätapauksessa voi myydä maallisen mammonansa ja saada siitä vähän ylimääräistä (ja samalla välttyä varastoinnin ongelmilta). Mut älä kuitenkaan mun sohvaa ja pöytää myy ;)
Kerron terveisiä.