Takaisin Kathmanduhun

Lastenkodillakin on tapahtunut paljon. Järjestimme viime kuussa pienen varainkeruuillan Thamelissa. Päästiinkin taas seuraamaan lasten tanssiharjoituksia, jakamaan flaijereita ja kunnostamaan lahjoitusboksia ym. On ihan hauskaa olla mukana järjestämässä tällaisia tapahtumia, mutta tuntuu että enemmänkin vastuuta saisi olla.
Tapahtuma oli kuitenkin kiva, ja me vapaaehtoiset juonsimme illan. Yleisön pyynnöstä banaanit esittivät kahdesti tuhmasta isoveljestä kertovan tanssin, ja lapset olivat illasta tosi innoissaan. Ruokailijat lahjoittivat yhteensä reilu 8000 rupiita (noin 80 €) siinä lomassa. Tähän summaan ei ole kyllä laskettu sitä mitä ravintola lahjoittaa, kun he lupasivat antaa 20 % illan tuotosta.
Tänne on muuten taas tullut lisää vapaaehtoisia. Meitä on nyt yhteensä seitsemän! Hullummaksi menee kun tänään tänne saapuu vielä yksi vapaaehtoinen Suomesta. Joskin tätä tilannetta kestää vain hetken, kun kolme vapaaehtoisista lähtee ennen joulua.


Tanssia varainkeruuillassa. Puvut vuokrattiin iltaa varten.


Samasta illasta vähän lennokkaampaa tanssia, etenkin pojilla oli hyvä meininki.

Ollaan myös ehditty juhlia itsenäistä Suomea täällä, kun yleislakon takia ei päästy Nagarkotiin mihin meidän alunperin piti mennä. Vedin kurthan päälle ja Petrikin melkein-siistin paidan ja sammarit ja marssittiin Suomen suurlähetystölle ilman mitään kummempia odotuksia. Kutsukortissa oltiin mainittu jotain iltapäiväbuffetista, mikä ei mielestäni kuulostanut kovin hienolta tai ihmeelliseltä joten en pitänyt kovin vakavana kutsukortin pukeutumiskoodia bisnesspuku (eihän meillä edes täällä mitään bisnesspukuja ole, pyhä Gautama sentään!). No, päädyttiinkin siis tilanteeseen joka muistutti enemmänkin iltapäivä cocktailkutsua, snackseineen kaikkineen. Ei kumpikaan oltu oikein kotonamme keski-ikäisten bisnessihmisten keskuudessa, ja loppujen lopuksi lähdettiin (karattiin?) tunti ennen tapahtuman loppua kun aloin voida pahoin kaikessa jännätyksessä.

Nyt lastenkodilla valmistaudutaan koulukokeiden lomassa uuteen varainkeruuiltaan joka pidetään lauantaina. Eilen saatiin tehtyä flaijeri tätä varten, joten toivottavasti päästään pian niitä jakamaan Thameliin. Meitä vapaaehtoisia vähän pelottaa turistien vähyys mikä on jo todellakin pistänyt silmään täällä. Tuntuu että Thamelissa, mikä siis todellakin on vain turistialue, saa välillä kävellä hetken ilman että silmiin osuu yhtään turistia. Pokharan turistialue taas panamalaisen vapaaehtoisen mukaan oli tosi autiona. Mistä me siis saadaan ihmisiä meidän varainkeruuiltaan?!
Onneksi pelastus jo lähestyy taivaalta, kun osa minun ja Petrin perheenjäsenistä tulee tänne tänään. Siis väkisinkin ainakin neljä ihmistä on seuraamassa esitystä! Hurraa!

Mutta nyt täytyy myös kertoa jotakin todella surullista. Yksi ensimmäisistä Aishworyaan tulleista lapsista on karannut täältä. Kyseessä on murrosikäinen poika, josta meille selvisi paljon henkilökohtaista tietoa viimeisen täällä olo kuukaudemme aikana. Hän on meille kaikille vapaaehtoisille ollut todella läheinen, kuten myös Aamaalle ja siskolle. Kukaan ei edes ymmärrä mihin hän on voinut mennä, kun hänellä ei ole mitään paikkaa Aishworyan ulkopuolella. On epänormaalia että täältä karataan, itseasiassa monet lomiksi sukulaisilleen lähetetyt lapset kaipaavat tänne takaisin, eikä kaikki haluaisi edes lähteä lomiksi pois. Nytkin yksi pienistä tytöistä, jonka perhe sai järjestettyä asiat niin että hänet voitaisiin kotouttaa, viipyi uudessa kodissaan vain muutaman viikon ja hän palasi tänne toistaiseksi takaisin koska ikävöi niin valtavasti tätä kotia ja perhettä.
No, uskomme kuitenkin kaikki että tämä karannut poika palaa pian takaisin kotiin. Suurimpana pelkona onkin, että jotakin sellaista sattuu joka estää häntä palaamasta. Nepalissa edelleen terveen näköisiä lapsia napataan, huumataan ja heidän sisäelimet leikataan pois. Ihmiskauppakin pelottaa. Nuorta poikaa on niin helppo huijata monin tavoin.

Jotta tämä entry ei päätyisi niin surullisesti, niin täytyy hehkuttaa: noin puolet lapsista on jo päässyt hammaslääkäriin teidän Suomessa lahjoittamienne rahojen vuoksi! Rahaa on myös kertynyt sen verran hyvin että alamme jo toivoa että ehkäpä kaikki lapset täällä pääsevät sittenkin hammaslääkäriin..? Jos käykin niin että kaikki lapset pääsevät hammashoitoon ja rahaa jää vielä yli, niin loppuraha menee muuhun terveydenhoitoon. Täällä on muutama lapsi joka tarvitsisi silmätarkastusta, lisäksi uudet lapset tarvisi viedä HIV- ja hepatiittistesteihin. Lisäksi yksi vanhimmista tytöistä kärsii aivan liian paljon normaalia pidemmistä ja runsaammista kuukautisista, joten toivomme että hänet saataisiin tutkimuksiin niin tiedettäisiin mikä on vialla. Jos joku lukijoista siis haluaa ostaa erilaisen joululahjan tuttavalleen, niin voi laittaa kommenttilaatikkoon tai sähköpostiimme viestiä niin laitan sähköpostilla lahjoitusohjeita.
Aishworyan nettisivujen kautta (tai minulta kysyen) saat myös uusimman Newsletterin luettavaksi, missä on lyhyesti tarinaa ja muutama kuva hammaslääkäriprojektista.

Joulu lähestyy, ja aiomme järjestää lapsille juhlan, ainakin riisipuuroa, joulupukin vierailun ja pienet lahjat jokaiselle. Lapset kyseleekin jo paljon kuinka monta päivää on jouluun ja odottavat innoissaan.
En varmaan pääse kirjoittamaan mitään ennen joulua, niin piparinmakuista joulua kaikille! Lumesta ole toivoakaan, mutta jouluntähdet kasvaa monimetrisinä puskina, ja öisin palellaan niin kuin talvella välillä kuuluukin palella. Täällä kun sisälämpötila on sama kuin ulkolämpötila, joka öisin hiipii hetki hetkeltä lähemmäksi nollaa, ainakin tuntuu siltä.

Hyvää joulua kavereille, sukulaisille, lehtoreille ja muille lukijoille Kaislalta (ja ihan hitusen Petriltä, mut jos siltä kysytään niin ei hän usko tällaiseen jouluhömpötykseen ;))!



Kuvat (c) Marianne Rintala